Tarinamarkkinointi – kuulostaa niin hyvältä, mutta on myös syvältä

Mehevällä tarinalla saat tuotteen kuin tuotteen, palvelun, taideteoksen, aatteen ja itsesikin myytyä kohdeyleisölle tehokkaimmin. Ihmiset janoavat tarinoita; onhan niitä kerrottu jo nuotiopiireissä ja juoruttu pilvenpiirtäjissä. Koraanit, raamatut ja seiskalehdet pursuavat moraaliopetuksia tarinoiden kautta. Ilman hyvää tarinaa haukotuttaa ja tekee mieli lähteä kotiin. Homo entertainment kyllästyy.

Rakastan itsekin hyvää tarinaa ja arvostan sitä markkinoinnin käyttövoimana. Tarina muuttaa etäisen lähelle ja virallisen kamuksi. Vaan se yksi iso mutta. Tarina voi olla täyttä soopaa. Markkinoijaa houkuttaa jutun suurentelu myyntivoiton maksimoimiseksi. Politiikassa ryvetään populismissa, höpötellään, liiotellaan, heitetään läppää ja – valehdellaan. Lopuksi populismista väitelleen Timo Soinin tavoin väitetään, että vastuu on kuulijalla tai toimittajilla.

Niin. Ehkäpä Soinilla on hyväkin pointti vastuunvierittämisessään. Liian helposti heittäydymme lainelautailemaan somemyrskyihin ja jaamme paikkansapitämättömiä tarinoita itsekin viitsimättä tarkistaa – tai edes lukea – itse juttua.

Mutta kyllähän se niin on, että valehtelu on valehtelua vaikka miten pyörittelisi. Ei se muutu kuulijan synniksi missään vaiheessa.