Hyvälle muistille, cheers!
Älykkyys on suoraan verrannollinen muistamiseen. Niin kauan, kun muistat miten kävi viimeksi kuumaa hellaa koskiessasi, et polta sormiasi uudestaan.
Ihmisen muisti – kansakuntanakin – on kuitenkin hämmentävän lyhyt. Muistamme tuskin oman aikamme tapahtumia ja pidämme helposti etenkin hyvinvointia ikuisena status quona – ja luonnollisesti omana ansionamme. Meillä tuntuu olevan kunnon opportunistin mentaliteetti: kun menee hyvin, on se omaa erinomaisuuttamme ja kun menee huonosti, syy on niissä muissa.
Näillä eväin päästään muutamaankin kätevään loppupäätelmään: 1) länsimaiden hyvinvointi on ansaittu ylivertaisella älyllä ja moraalisesti tappiinsa hiotulla ahkeruudella (ei pliis pilata hyvää tunnelmaa muistelemalla kolonialismin aikoja) ja 2) minun hyvinvointini on ansaittu ylivertaisella älyllä ja moraalisesti tappiinsa hiotulla ahkeruudella (sama se kunnollisille, rakastaville vanhemmille, yhteiskunnan suomalle terveydenhoidolle, varhaiskasvatukselle, harrastusmahdollisuuksille ja koulutukselle).
No, nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä upea länsimainen kulttuuri kaikessa komeudessaan on ylivertaisesta älystään huolimatta jälleen työntämässä pulleita nakkisormiaan kohti hellaa. Jumalauta. Ja tässä se tällä hetkellä kuumottavin: säätelemättömiä markkinoita hyödyntävät aina eniten itsekkäät ahnehtijat. Näin myös nyt. Siksi markkinaliberalismissa mammona kertyy aina liian harvoille. Ja mitäs sitten tapahtuu? No sitä, että köyhä, aikansa kyykittyään nousee ja lähtee tätä ahnainvaltaa kaatamaan. Mikä oikein onkin. Aina on käynyt näin ja näin tulee aina käymään. Vallankumous, sota on pelottava, sivistymätön, väkivaltainen, kammottava tapahtuma. Siinä ratsastetaan epäreiluuden aiheuttaman kateuden tuottamalla vihalla ja sen eturintamassa pauhaa röyhkeästi valehteleva populisti. Lenin teki temput Venäjän maaorjille ja Hitler nöyryytetyille saksalaisille. Nyt meillä on Trump.
Mikäkö lääkkeeksi? Koulutus. Sivistäminen. Muistin herättely sen tiimoilta mitä joskus on tapahtunut ja mikä hyvinkin voi tapahtua uudestaan. Ajattelun herättäminen, katseen suuntaminen toisin – vihollinen ei ole sodan tai köyhyyden jaloista paennut, parempaa elämää etsivä juutalainen, muslimi tai pakolainen, vaan viha. Viha ja ahneus. Ja populisti, joka näistä ehtymättömistä kaivoista ammentaa.
Suosikaamme ja toivokaamme siis tulevaisuuden toivojemme opiskelua ja heille viisaita opettajia (yksi sellainen, allekirjoittaneelle onnenkantamoinen elämältä, on tämänkin blogitekstin oikolukenut, kiitos muru).
Näin valmistujaisten maljapuheeksi toivotankin hyvää muistia, hyvät ihmiset!
Ps. Hyvinvointivaltion purkaminen koulutusleikkauksineen ja sen väittäminen pakolliseksi edustaa markkinaliberalismin lyhytnäköistä ahneuden voimaa kavalimmillaan. Muistakaamme miten kävi edellisen koulutuslupauksen ja äänestäkäämme viisaammin seuraavissa vaaleissa.
Tämän kirjoituksen innoittaja oli Netflix-dokumentti “Get Me Roger Stone”, joka on hyytävä muistutus siitä, minkälaiset vihavoimat pääsevät valtaan, kun ihmiset tyhmyydessään, muutoksen halussaan ja tositv-koulutuksensa varassa äänestävät populistia.